Traumakirjallisuus tekee uutta tulemista. Yhteinen kieli – Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen on teoksen Yhteinen mieli – Traumatietoutta mielenterveystyöhön (2022) edeltäjä, ja siitä on otettu jo kolmas painos.
Traumasta ja rakkaudesta on kirjoitettu, samoin kuin lapsuuden kehityksellisistä traumoista. Basam Booksilta on tullut myös jonkin verran trauma-aiheista kirjallisuutta, kuten Syvälle ulottuvat juuret — Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen.
Trauman syntymekanismia voi olla vaikea ymmärtää. Se ei välttämättä liity vain kaoottiseen lapsuuteen tai onnettomuuteen tai johonkin erittäin traumatisoivaan tilanteeseen, vaan trauman jäljet voivat olla syvällä alitajunnassa ja ihmisen tiedostamattomissa ilman, että mitään tiettyä traumaattista tilannetta muistaisi.
Kirjan Yhteinen mieli Esipuhe psykiatrian erikoislääkäri Anne Pelkoselta alkaa vahvasti: “Psykiatria on vedenjakajalla: ovatko psykiatriset sairaudet omia entiteettejään vai reaktioita ulkoisiin tapahtumiin?” Nyt on huolenaiheena myös se, riittääkö alan ammattilaisia. Sekin, miten somaattisiin oireisiin suhtaudutaan, on olennaista.
Somaattiset oireet osataan entistä paremmin liittää psyykeen: sen hyvin- tai pahoinvointiin. Stressitekijät ja vireystilan säätelyn vaikeudet ovat monen somaattisen eli kehollisen tilan taustatekijöitä, joita ei välttämättä oteta huomioon tarpeeksi.
Tulevaisuuden lääkäri ei ehkä tarjoaisikaan vain tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä diagnooseja, vaan jotakin yksilöllisempää. Hän ei vain kysyisi, missä on kipua, vaan mitä kuuluu.
Kirjan Yhteinen mieli mukaan psyykkisen sairastumisen voi usein nähdä myös normaalina reaktiona epänormaaleihin, umpikujalta vaikuttaviin ja erittäin kuormittaviin elämäntilanteisiin.
Teoksena Yhteinen mieli sanoittaa sitä, mitä traumainformoitu hoito on. Mitä on sen mukainen työote? Entä mitä on traumainformoitu kulttuuri? Miksi traumojen huomioiminen on elintärkeää?
Nykyään elämme polarisoituneessa maailmassa väkivaltaistuneen viihteen, (nuorten) lisääntyvien mielenterveysongelmien ja perhe- sekä someväkivallan keskellä. Nämä asiat mainitsemalla teos ottaa huomioon rakenteelliset tekijät, jotka tuottavat pahoinvointia.
“Yhteinen tehtävämme ei ole se, että jokainen meistä tekee mahtavan yksilöllisen uraputken. Yhteinen tehtävämme on haavojemme hoitaminen ja tätä kautta yhteisöllisen ja luomakunnan hyvinvoinnin lisääminen.”
— Yhteinen mieli
Intersektionaalisuus on tapa kuvailla sitä, mikä kaikki vaikuttaa yksilön identiteettiin: ei ole olemassa vain yhtä vaan monta tekijää aina sukupuolesta yhteiskunnalliseen asemaan ja iästä etniseen taustaan sekä toimintakyvystä kokemukseen tasa-arvoisuudesta.
Kyse on siitä, miten ihminen kokee todellisuuden ja nähdäänkö traumatisoituminen sairaalloisena vai ei. Traumaattinen stressi voi vääristää kokemuksellista todellisuutta. Henkinen kärsimys lisääntyy traumatisoituneen mielessä.
Tähän liittyy myös ylisukupolvisten traumojen tiedostaminen sekä lapsuuden haitalliset kokemukset. Holistinen ihmiskuva tekeekin tuloaan. Terveydenhuollon järjestelmä ei itsessään saisi olla traumatisoiva.
Elämäntapaamme voidaan pitää jossakin määrin sairastuttavana. Kanadalaislääkäri Gabor Matén mukaan kaikki riippuvuudet eivät juonnu kaltoinkohtelusta tai traumasta, mutta ne voidaan aina jäljittää tuskalliseen kokemukseen. Se pätee niin peli- ja nettiriippuvuuteen kuin pakonomaiseen shoppailemiseen sekä työnarkomaniaan.
Maté on kritisoinut länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja sen tapoja toteuttaa vanhemmuutta. Kapitalismin ytimessä on kehostaan (ja itse itsestään) vieraantunut yksilö. Vain syvä, sisäinen työskentely voi johtaa riippuvuuksista vapauteen. Riippuvuudet ja mielenterveysongelmat ovat yhteydessä toinen toisiinsa.
Nykyajalle tyypillinen ihmissuhteiden ohuus johtaa moniin ongelmiin. Jokaisella lapsella tulisi olla tukenaan vähintään neljä aikuista. Tragedia on, että elämäntavassamme terveitä yhteisöjä on aina vain vaikeampi tavoittaa. Mutta se olisi hyvinvoinnin edellytys. (Bruce Perry)
Mielenterveydeltään ehyellä ihmisellä on terveet rajat. Sitä vastoin traumatisoituneen rajoja on joskus rikottu. Laumaeläimenäkään ihminen ei ole rajaton. Terveet kiintymyssuhteet ylläpitävät terveitä rajoja. Suojelevat mutta joustavat rajat ovat tarkoituksenmukaisia.
Turvattomassa perhe- tai työyhteisössä ihmiset rikkovat kaltoinkohtelevin käytännöin toistensa rajoja tai eristäytyvät. Ravitsevat vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä.
Rajojensa puuttumisen tai löystymisen voi huomata siitä, jos ei osaa sanoa “ei”, ei omaa selkeää identiteettiä, on ylikontrolloiva tai toisista riippuvainen, ottaa muiden ongelmat omille harteilleen, sietää kaltoinkohtelua, asettaa jatkuvasti muiden ihmisten tarpeet omiensa edelle tai tinkii arvoistaan ja uskomuksistaan välttääkseen konfliktia.
Joskus rajat voivat olla myös liian tiukat, jolloin ihminen välttelee läheisyyttä ja kommunikointia sekä pitää henkilökohtaiset asiat vain tiukasti omana tietonaan. Se, ettei ikinä pyydä muilta apua, voi myös viestiä joustamattomista, jäykistä rajoista.
Kirjan Yhteinen mieli mukaan suurimmalla osalla psykiatristen palvelujen käyttäjistä on traumatausta. Tähän liittyvät muun muassa väkivaltakokemukset ja suuret menetykset, kuten läheisten kuolemat. Lisäksi ovat laiminlyöntikokemukset.
Haitalliset kokemukset eivät ajallispaikallistu vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan tyypillisesti traumatisoivia tapahtumia on ollut lähimenneisyydessä ja juuri ennen sairastumista.
Traumainformoitu ja turvallinen ympäristö voi itsessään olla eheyttävä ja jopa parantava. Teos Yhteinen mieli tuokin toivon näkökulman mielenterveystyöhön. Traumainformoidussa työskentelyssä on tavoitteena saada ote traumaperäisen pahoinvoinnin ja mielenterveysongelmien juurisyistä.
Keskinäisen välittämisen kulttuurissa ihmisen resilienssi lisääntyy ja henkinen kasvu mahdollistuu sekä esimerkiksi oppiminen helpottuu. Psykologinen turva sisältää vahvat mutta joustavat rajat sekä keskinäisen kunnioituksen. Lisäksi tarvitaan fyysistä ja sosiaalista turvaa, jossa jokainen voi olla oma itsensä.
Trauma nimittäin haittaa ihmisen kykyä integroitua kehoonsa ja itseensä. Joskus itse hoitojärjestelmä ja sen medikalisaatio lisää turvattomuuden tunnetta. Huumori ja nauru aktivoivat myönteisiä muutoksia ihmisessä. Niitäkin kannattaa hyödyntää, koska trauma on yhteydessä hermostoon ja psyykeen.
Traumainformoitu hoito ei ole vain traumaterapiaa, vaan huomattavasti laajempi käsitys hoitamisesta, kulttuurista ja ihmisestä sekä yhteisestä mielestä.
Lääkäripotilassuhde voi itsessään olla korjaava. Arjessa myötäeläminen voi olla parantava side ihmisten välillä. Tämä teos on suunnattu paitsi mielenterveyden ammattilaisille, myös muille ihmissuhdetyötä tekeville sekä vertaistukijoille, joita kiinnostavat traumat ja mielenterveyden vaaliminen.
Kirjailijoista
Karoliina Maanmieli on filosofian tohtori, kirjallisuusterapiaohjaaja ja -kouluttaja sekä mielenterveystyöhön erikoistunut lähihoitaja.
Kati Sarvela on tietokirjailija ja sensomotorisiin menetelmiin kouluttautunut traumainformoidun näkökulman kouluttaja.
Psst. Jos olet kiinnostunut traumoista, voisit lukea teoksen Jäljet kehossa (van der Kolk), jonka mukaan traumaattiset kokemukset aiheuttavat fyysisiä muutoksia aivoissa. Lääkäri Lissa Rankin on myös kirjoittanut vetoavasti tästä aiheesta. Häneltä on suomennettu teokset Terveeksi mielen voimalla ja Kutsumuksen anatomia, joista jälkimmäinen liittyy lääkärinkutsumukseen ja sen kyseenalaistamiseen katkeamispisteessä synnytyspäivystyksessä.
Kirjoittanut: Tea Holm, FT
Huom. Blogi sisältää kaupallista yhteistyötä.
Kirjailijanblogi.com 
Leave a Reply